Historiikkia siitä, miksi minusta tuli se mikä olen.

  • Jo lapsena olin pullukka, tai tanakka, miten kukanenkin haluaa sen sanoa. Liian lihava en ollut, vaikka kavereihin verraten olin se lihavin. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, MIKSI olin pullukka. Olin ollut ei toivottu-lapsi, mutta sen kuulin (vahingossa) vasta aikuisena. Luulen kuitenkin, että se näkyi elämässäni jo lapsuudessa, vaikka ei minulla mielikuvia ole siitä, että minua olisi syrjitty. (Paitsi ellei isän tappouhkaukset olleet syrjintää?!? ) Olin ylikiltti ja tein kaiken, mitä vanhemmat pyysi, oliko kiltteys sitten reaktio sille, että yritin miellyttää vanhempiani?! En tiedä. Herkuttelin paljon salaa. Söin pullat ja kakkupalat pakasteesta, mässyttelin kaiken mitä vain löysin. EHKÄ tein sitä lohduttaakseni itseäni?!?
  • Muutin omilleni 16-vuotiaana, 17-vuotiaana aloin liikkumaan ja laihduin normaalipainoiseksi. Ainoa paheeni oli tupakka (ja salassasyöminen). Rakastuin ja olin rouva jo 19-vuotiaana.Tupakanpolton lopettaminen jo toi lähes 10 lisäkiloa, kun ruoka alkoi taas maistua. Rouvatitteli toi kiloja lisää, kun aloin odottamaan vauvaa. 
  • Paino nousi yli 100 kilon vuonna 1999 : liiityin Painonvartijoihin. Sain pudotettua Piste-menetelmällä noin 10 kiloa ja ryhmäluennoilla aktiivisena kuuntelijana sain paljon hyviä vinkkejä arkielämään. Mm. ruuanlaiton opin keveämmillä aineilla ja niitä oppeja olen siitä asti käyttänyt. Uusi raskaus katkaisi hyvin alkaneen painonpudotuksen.
  • Vauvan saannin jälkeen olin valmis uuteen haasteeseen. Nyt tein ruokaremonttia poistamalla ruokavaliostani perunan ja vaaleat viljatuotteet. Söin kasvissoseita, tummia riisejä ja ruisleipää ja tietenkin kasviksia tuoreena. Jaksoin keitellä itselleni omat ruuat muutaman kuukauden ajan. Perhe ei halunnut samalle ruokavaliolle, joten jouduin keittämään ruokaa useammalla kattilalla. Väsyin siihen, vaikka painoa sain pudotettua todella hyvin menetelmän avulla. Tämän ruokaremontin aikana jätin vaaleat viljatuotteet lähes 100%:sti pois ruokavaliosta, ainoastaan silloin tällöin syön sämpylää tai jotain muuta vaaleaa leipää. Pullaan ja kakkuihin en juuri koske, mutta kokonaan en ole niiden syömistä kieltänyt. 
  • Lopullisen "herätyksen" sain 2 tyypin diabetesriskin takia, joka nousi korkealle raskausajan sokerihäiriöiden ja suuren ylipainon takia (painoa oli 118,9kg). Minulle tehtiin sterilisaatio:siitä alkoi "parantuminen".
  • Keväällä 2008 aloitin säännölliset punnitukset ja koko perhe muutti ruokailutottumuksia. Syomme normaalia kotiruokaa, joka valmistetaan painonvartijoiden vinkeillä. Lämmin ateria on kerran päivässä, aiemman kahden sijasta. Joka päivä tarjolla on lisäksi hedelmiä tai salaattia tai esim. porkkanoita. Välipaloilla ei enää syödä pullaa, paitsi viikonloppuna se sallitaan tai jos käy vieraita. (Niitä käy tosi harvoin.)

Näillä eväillä on lähtenyt jo noin 17 kiloa:

  • Aamukahvi noin klo 7: yksi pala ruisleipää kevytkeijulla voideltuna ja mahdollisesti Profeel-raejuustovalmiste tai hedelmä
  • Päiväkahvi noin klo 12: yksi pala ruisleipää kevytkeijulla voideltuna , viikonloppuisin voin ottaa kahvileipääkin
  • Lämmin ruoka iltapäivällä noin klo 16: normaalia kotiruokaa, valmisruokia ei käytetä kuin älyharvoin. En santsaa ruokaa, vaan otan kerralla sen minkä syön. Vuoden 2009 alusta aloin käyttämään pienempää lautasta, ja ruoka-annosten koot tietenkin pienenevät.
  • Iltapalalla juon kupillisen (noin2dl) teetä ja kaksi palaa näkkäriä tai yhden palan ruisleipää kevytkeijulla voideltuna.

Salaatteja syön liian vähän, oikeastaan aika kausiluontoista, koska en tykkää ulkomaisista vihanneksista. Kesäisin syön niitä lähes lii ankin kanssa. Leivän päälle laitan hyvin harvoin muuta kuin teelusikallisen kevytkeijua. Silloin tällöin ostan juustoa, joka on edam 17%:sta tai Kadett 5%:sta. Leikkelemakkaroitakaan meillä ei paljoa osteta, ehkä 2-3 kertaa kuukaudessa. Silloin kun ostan, valitsen joko kalkkunaleikettä tai 3 %:sta saunapalvikinkkua. Alkoholia en käytä enkä syö grillimakkaroita : molemmista sanon YÖK!!! Yksi, mistä voin vielä pihistää on salassasyöminen. Sitä teen enää ÄLYTTÖMÄN harvoin, mutta kun retkahdan, niin syön esim. surutta 200 gramman suklaalevyn yksinään. Minulle on ollut suuri työ opetella siihen että en lohduta itseäni syömisellä. Paras keino on olla leipomatta tai ostamatta kaappeihin vierasvaraa. Harmi vain, että mies tuo toisinaan niitä herkkuja Otsan rypistys